perjantai 6. kesäkuuta 2025

Loppuvuoden synttäripostaus 2024

 Enpä ollut näköjään postannut blogin puolelle 2024 synttäreistäkään kuin alkuvuodesta. Facebookin muistoissa tuli vastaan Nidin ja Nebulan 1-vuotiskuvat, joissa molemmat näyttivät vielä ihan poikasilta. Täytyypä laittaa ne siis muistiin bloginkin puolelle!

Nidi 1 v, 27.5.2024

 

Nebula 1 v, 27. 5. 2024
 

Lauranna puolestaan täytti kahdeksan vuotta syksyllä.

Lauranna 8 v, 12.9.2024

Halloweenina vietettiin vielä Laurannan ja Deboran gotcha-päivää, eli meille tulemisen vuosipäivää. Deboran mielestä leluiksi annetut serpentiinit olivat hyvin epäilyttäviä. (Löytyi toinenkin todella sumea kuva, jossa joku musta suttu, ilmeisesti Lauranna, heittelee niitä serpentiinejä. Se oli jo niin sumea, ettei ylittänyt edes julkaisukynnystä.)
 


Littoisten kisat 6. 10. 2024

Toiset kisat, joihin osallistuttiin kaudella 2024, oli lokakuun alussa Littoisten koululla, eli Hollylle entuudestaan tutussa paikassa. Holly näyttikin välillä siltä, että muistaa paikan, muttei muista miksi ja se vähän hämmentää. Alkuun taivaalle kerääntyi uhkaavia pilviä ja kävi mielessä, että ei kai tästäkin tule suurta sadekilpailua, mutta pilvet purjehtivat tiehensä ja loppupäivästä tuli leppoisa ja aurinkoinen.

Littoisten kisat 6.10. 2024

Kaninuorisolla oli taas lystiä touhottaa ja kaivella komppariaitauksessa, ja lystiä oli myös seikkailla valjaissa ympäri kisa-aluetta. Vaikka varsinaiset estehyppysuoritukset eivät päätä huimanneetkaan, toivottavasti kaneille jäi muistikuva että reissaamiseen voi liittyä hauskojakin juttuja.


Littoisten kisat 6.10. 2024 - Nebula menossa.

Littoisten kisat 6.10. 2024 - Holly.

Littoisten kisat 6.10. 2024 - Nidi mietiskelee.

Holly hyppäsi nätisti harjoitusesteet ja lämmittelyesteet, mutta hyytyi kisaradalle, eikä saanut tulosta. Nebula ei hypännyt edes harjoitusesteitä eikä kisaesteitä yhtään sen enempää. Nidi sen sijaan hyppäsi - en sano että nätisti, koska se myös panikoi ja lähti säntäilemään, mutta sai tuloksen molemmilta kierroksilta. Ja enimmäkseen ylitti esteet melko korkealla maavaralla, vaikka matkan varrella putoilikin myös puomeja sen verran, että Nidi oli neljäs neljästä miniluokassa tuloksen saaneesta. Luokan muuten voitti ensikertalainen, joka oli tullut vain kysymään saisiko kokeilla harjoitusesteitä, mutta houkuteltiin samalla myös osallistumaan. 

Littoisten kisat 6.10. 2024 - Nebula ei nyt haluu.

Holly keksi itselleen kisapaikan varikkoalueelta maastoradan kiipeilemällä pitkin ojanpenkkoja ja hyppimällä keppien ja puunjuurten yli. Ehkä pitäisi kokeilla joskus jonkunlaisia maastoesteitä ihan tarkoituksella.

 

Littoisten kisat 6.10. 2024 - Holly ja Nebula tutkimusretkellä.

 

Littoisten kisat 6.10. 2024 - Holly ja maiseman korkeuserot.

 

Omista kaneista ei nyt ollut hyppykuvia, koska hihnan toisessa päässä kuvien ottaminen onnistuu lähinnä rauhallisempina hetkinä, mutta pari räpsyä oli muista kilpailijoista.


Littoisten kisat 6.10. 2024 - Laurannan sisko Lora.


Littoisten kisat 6.10. 2024 - näyttäisi vaikeala luokalta.

Ypäjän kisat 9.6. 2024

Huh huh. Blogin päivittäminen on unohtunut pitkäksi aikaa - eikä tämä edes ole ainoa blogi, jolle on niin käynyt! Tänä kuluvana vuonna 2025 en ainakaan tällä tietoa ole menossa kisoihin Ypäjälle, ja näköjään viime vuoden kisoista olen aloittanut päivitystä, jota en sitten koskaan kirjoittanut valmiiksi. Jospa näin jälkijunassa...

 Käytiin kesäkuussa 2024 Ypäjällä hakemassa kisakokemusta ja kolme ei-tulosta helpolta suoralta. 

Säätilahan kisapäivänä oli ihan hirveä. Jo Kaarinassa satoi kaatamalla, kun startattiin kisamatkalle eurovaalien äänestyspaikan kautta. Ypäjällä satoi vielä enemmän. Onneksi ei koko päivää, mutta kieltämättä siinä pahimmassa kaatosateessa tuli mietittyä, että mitähän tästäkin tulee!

Kuva sateenvarjon ja katoksen reunasta joilta valuu vettä, taustalla näkyy lainehtiva raviradan pinta
Ypäjä 9.6.2024 - kisapäivän karuin kaatosade

Onneksi synkimmän myräkän jälkeen sade laantui tihkuksi. Vaikeampia luokkia ehdittiin hypätä kevyessä tihkusateessa, myöhemmin iltapäivällä sade loppui kokonaan. Kaikki kilpailijat taisivat olla pitkänmatkalaisia.

Etualalla näkyy lämmittelyvuorossa oleva hyppypari siirtymässä lähtöalueelle, kuvan keskivaiheilla toisen hyppyparin suoritus parhaillaan menossa, kani on juuri ylittämässä estettä ja ohjaaja etenee reippaasti kanin tahdissa, kuvan taka-alalla näkyy vielä tuomari katoksessaan.
Ypäjä 9.6.2024 - vaikean luokan kilpailijoita. 




Omien kanien osallistuminen jäi nollatulokseen, kuten sanottua. Reissaaminen ja vieras paikka oli vähän liian jännittävää, ja totta puhuen hyppyharjoituksetkin olivat jääneet vähän turhan vähäisiksi kilpailemista ajatellen. Mutta tulipa ainakin kokemusta siitä, että välillä saatetaan reissata outoihin paikkoihin, ja siellä saattaa olla melkoinen meininki. Kuvia olin näköjään ottanut lähinnä vain Nebulasta, joka selvästi sai reissusta jotain muutakin irti - kentän hiekan kaivaminen oli näköjään ihan mahtavaa, ja paikalla oli myös vieraita kaneja , jee!

Ypäjä 9.6.2024 - Nebula kaivamassa.


Aitauksessa oleva pitkäkarvainen kani katselee kiinnostuneena vierasta kania vähän matkan päässä.
Ypäjä 9.6.2024 - Nebula bongaa vieraan kanin.

Vieras kani huomaa aitauksesta kurkkijan ja lähtee lähestymään. Pörrökani kurkkii verkolta vielä innokkaammin.
Ypäjä 9.6.2024 - kanien kohtaaminen verkon takaa.

Kun vieras kani lähestyy, pörrökani kääntyy karkuun.
Ypäjä 9.6.2024 - kun vieras kani osoittaa kiinnostusta, Nebula säntääkin karkuun!




maanantai 28. lokakuuta 2024

Museoiden pitkäkorvia: Heljä Liukko-Sundströmin näyttely Hämeenlinnan kaupunginmuseossa

 Joskus teinivuosinani Heljä Liukko-Sundströmin pupumukit olivat vähän vastaava joka kodin käyttöesine kuin nykyisin muumimukit. (Sitä en tiedä, olivatko niiden keräilijät runsaslukuisia tai kuinka aggressiivisia, koska silloin ei ollut vielä somea.)

Kuluneen kesän seikkailut veivät tällä kertaa myös Hämeenlinnaan, jossa bongasin mainosjulisteen näyttelystä sattumalta ja päätin mennä katsomaan näyttelyä, odottaen että siellä niitä pupuja riittää. Niin kuin riittikin, mutta nähtävästi taiteilija oli tehnyt paljon muutakin.

Nämä patsaat taisivat liittyä jonkun kirjan kuvitukseen.

Jo mainittujen pupumukien suunnitelmia.

Pupuja talossa.

Pupuja väreissä.

Keramiikkarintaneuloja - ja pyöräilevä pupu.
 

Samassa museossa oli myös Säästöpankin historiaan liittyvä näyttely, ja näköjään Säästöpankilla oli joskus ollut pupun muotoisia säästölippaita. Alemman hyllyn peikot ja lätkälinnut muistan omasta lapsuudestani, mutta pupuja en ollut nähnyt aikaisemmin!


Säästöpankin säästölippaita, myös pupu.

maanantai 7. lokakuuta 2024

Kanin hetkellä

 Joskus aikaisemmin pohdin, olisiko pitänyt lainata kirjastosta luettavaksi kirjoja, joissa oli kaunis kani tai jänis kannessa, vaikka takakansitekstin perusteella se ei mitenkään liittynyt kirjan aiheeseen. 

No, kun kirjan nimi on "Kanin hetkellä" ja takakansitekstikin lupailee kanien liittyvän juoneen, niin pitihän se lainata sokkona. Kansi ei kylläkään ollut erityisen houkutteleva, se näyttää joltain rujolta tekoälytuotokselta. Ilmeisesti kansikuva esittää kohtua, joka on romaanissa toistuva teema, ja samoin androidien ja kyborgien tekoäly on yksi toistuvista teemoista - mutta kirjaa lukemattahan sitä ei tiennyt, ja ensimmäiseksi mieleen tuli ennemmin se, että tekoälykansikuvia teettävät kustantamot eivät halua teettää kansia ihmiskuvittajilla, koska haluavat säästää eivätkä usko kansikuvien lukijoita houkuttelevaan voimaan. (Olisin saattanut pitää jopa pelkkää tekstikantta houkuttelevampana kuin tätä kantta.)

Romaanin luettuani en kyllä välttämättä suosittelisi lukemaan pelkästään siltä pohjalta, että romaanissa on myös kaneja, sillä kanit jäävät lopultakin aika taustalle, ja myös ottavat osumaa näkökulmahenkilöiden rämpiessä alkoholinhuuruisessa elämässään. Osumaa ottavat myös läheiset ihmiset, androidit ja kyborgit, jotka näitä yrittävät vetää kuiville. Päällisin puolin tarina on scifi-tulevaisuuteen sijoittuva alkoholismikuvaus, jossa arkitodellisuus, unijaksot ja harha-aistimukset sekoittuvat. Kirjan kuvaamassa tulevaisuudessa muun muassa kohdunsiirto on arkipäivää, asiakaspalvelutehtäviä hoitavat androidit, eikä tulvivalla Rovaniemellä ole aikoihin ollut lunta. Päähenkilö perheineen on lapsena paennut kultista, ja jossain vaiheessa selvittelee menneisyyttä isähahmonsa päiväkirjoista. Näiden hahmojen läheisimmät ovat enimmäkseen androideja ja kyborgeja - ja kieltämättä etenkin loppu herättää kysymyksen, onko päähenkilökään lopulta ihminen vai ehkä kyborgi itsekin.

Romaanin kanit kuitenkin vaikuttavat eläimellisiltä. Niillä on myös nimet, ja mainitut kanirodut ja -värit ovat tällä hetkellä oikeasti olemassa olevia rotuja ja värinnimiä, kuten hermeliini ja englanninluppa (toisin kuin vaikka Ruohometsän kansasta tuttu "lyhytkarvainen angora", joka paljastui käännöskukkasen sijaan ihan alkutekstin kummallisuudeksi), tai madagaskar viittakuvio, jonka kuvaus kuulostaa siltä, että kyseessä on kirjoittajalle tuttu väri, eikä pelkästään jostain poimittu komean kuuloinen sana.

Kirjassa "kanin hetki" viittaa varhaiseen aamuhetkeen, jolloin kanit ovat aktiivisimmillaan. Toisaalta, yhdessä kohdassa joku henkilöistä valittaa toisen kuolleen juuri kanin hetkellä, ja se saa miettimään, onko ilmaisulla myös myyttinen ulottuvuus (jota ei sen enempää kirjassa käsitellä).  Ainakin itselleni on tuttu ilmaistu "suden hetki", joka viittaa tiettyyn aikaan aamuyöstä, jolloin ihminen on erityisen epätoivoinen. Ilmaisun yhteys susiin eläiminä on hämärämpi. Vasta hiukan jälkijunassa tuli mieleen, onko kirjan kuvaamassa tulevaisuudessa enää petoeläimiä, ja onko suden hetki korvattu kanin hetkellä, koska kaneissa on säilynyt vielä jotain ihmiselle villiä ja hallitsematonta.

 Linkitettävä arvostelu tuli vastaan lähinnä Suomen Kuvalehden sivuilta, pari arvostelua muistan lukeneeni paperilehdistä sen jälkeen kun olin jo aloittanut romaanin lukemista. Pikaisella haulla ei osunut vastaan esimerkiksi kirjabloggaajien näkemyksiä - en tiedä, onko kirja vielä sen verran uusi, vai tekeekö varsin epäsympaattisen päähenkilön haahuilu siitä sen verran vaivalloista luettavaa. 

torstai 26. syyskuuta 2024

R.I.P. Ruusa 17.2. 2017 - 29.4. 2024

 Tänään olisi ollut Ruusan "gotcha-day" eli meille saapumisen vuosipäivä. Ruusa kuitenkin siirtyi ajasta ikuisuuteen jo huhtikuussa. Kesällä istutettiin Ruusan muistoksi päärynäpuu, jonka juurakkoon tuhkauurna päätyi kasvattamaan uutta elämää. (Niin murheellista, miten pieneen tuhkauurnaan mahtui se, mitä niin isosta persoonallisuudesta jäi jäljelle!) Ruusa rakasti päärynöitä. 

Ruusa ja pihlaja.
2019

Ruusa rakasti montaa muutakin syötävää asiaa, ja tuntui välillä menevän vähän joka paikkaan makuaisti (tai ainakin kieli) edellä. Joskus pelkäsin, että joku pienemmistä kaneista vielä puree sitä kieleen, kun se nuoleskeli niiden häkkien nurkkia. Viimeisenä syksynään Ruusa livahti sateella ulos, ja märät lehdet olivat sen mielestä niin iljettäviä, että se ravisteli jokaista käpälää pitkään ja hartaasti astuttuaan märän lehden päälle - ja sen jälkeen nappasi mokoman iljetyksen suuhunsa ja söi pois!

Ruusa marraskuussa 2023.

Aikanaan Ruusa tuli meille noin puolitoistavuotiaana kodinvaihtajana, silloin noin nelivuotiaan Valma-lupan kaverina. Valma oli kova komentelemaan ja kurmottamaan Ruusaa, mutta välillä ne nukkuivat yhdessä kovin herttaisesti, ja innostivat toisiaan yhteisille seikkailuille (lue - yrittämään livahtaa omin luvin mihin hyvänsä, mihin päästäkseen piti onnistua livahtamaan ovesta). Valman kuoltua Ruusan seikkailuinto säilyi ennallaan. Toista kaveria ei yhtä läheisiin väleihin löytynyt - vanhemmat leijonanharjakset suhtautuivat Ruusaan varsin nihkeästi (ja Ruusan suuri ihastus Petronella Pumpernikkeliin oli ilmeisen yksipuolista). Hollyn kanssa Ruusalla oli jotain omaa kivaa ja välit olivat jossain vaiheessa varovaisen tuttavalliset, mutta syvempi kaverustuminen jäi kuitenkin syntymättä. Olkoonkin, että Ruusa oli Hollyn suuri idoli.

Valma ja Ruusa 2021.


Ruusa ja Holly. 2023.


Ruusa oli estesukua, mutta ihmisten kiireistä johtuen pääsi itse kokeilemaan esteiden hyppäämistä vasta vanhemmilla päivillään. Kilpailu-ura jäi kolmeen kertaan miniluokassa. Pet-näyttelyssä taidettiin käydä kerran paikan päällä - ja parista virtuaalinäyttelystä pandemia-aikana tuli jopa sijoituksia.


Ruusa ja PiNan virtuaalinäyttely 2021.

Esteharkat 2022.


Ruusa ratkoi mielellään pulmapelejä - joskin pienemmät herkkulaatikkopelit se yleensä ratkoi vain heittelemällä laatikkoa ympäriinsä. Piilotettujen porkkananviipaleiden etsiminen ympäri kanilaa oli ilmeisesti niin hauskaa, että Ruusa alkoi spontaanisti mennä piilotuksen ajaksi itse piiloon tai autotalliin, ettei näkisi mihin viipaleet piilotetaan,  vaan ne sai oikeasti etsiä itse. (Varmaan Ruusan kanssa olisi voinut harrastaa jotain noseworkia tms hajuaktivointia, jos olisin sellaiseen jaksanut itse perehtyä hiukan enemmän.)

Viimeisiä kuvia Ruusasta.
29.4. 2024

Lepää rauhassa, Lavella's Blood Red Rowan, Ruusa, Ruustikki-Puustikki, Mamselli Ruuseli, Siiseli, Rosberg, Roosenberry. 


keskiviikko 27. maaliskuuta 2024

Museoiden pitkäkorvia - pikainen pupubongaus Helsingin luonnontieteellisessä museossa

Jo vuosia yön yli kestäviin Helsingin reissuihin on yleensä sisältynyt myös käynti Luonnontieteellisessä museossa - joskus pidempi ja joskus lyhyempi. Siellä on paljon nähtävää, joten se on ihan mainio museokorttikohde (niin kuin moni muukin iso museo) - museokortilla kerralla voi keskittyä johonkin yhteen asiaan ja palata uudestaan katsomaan jotain toista. 

Tämän kertaisen visiitin fokus oli tietenkin pupubongailu, kun jossain aikaisemmassa postauksessa pohdin virallisen pupubongailukierrosten tekemistä tuttuihinkin museoihin. Tämänkertainen pupubongailu tuli myös suoritettua melko kiireellisellä aikataululla, koska paluujuna oli buukattuna tiettyyn aikaan. Voi siis olla, että jotain jäi huomaamatta ihan siksikin - mutta lopulta kaneja ja jäniksiä löytyikin odotettua vähemmän!

Luontoa eri puolilla maailmaa esittelevässä näyttelyssä Keski-Euroopan luontoa esittelevässä dioraamassa kani sukeltaa karkuun saalistajalta.

Villikissa ja villikani.
Helsingin luonnontieteellinen museo. 
21.3.2024

Australian luontoa esittelevän dioraaman yhteydessä on erillinen vitriini ihmisen mantereelle tuomille ja yllättävän tuhoisiksi osoittautuneille vieraslajeille - kanille ja härkäsammakolle. 

Villikani vireaslajina.
Helsingin luonnontieteellinen museo.
21.3.2024

Suomen luontoa esittelevästä näyttelystä löytyy kesä- ja talvipukuiset metsäjänikset. 

Metsäjänikset ja vuodenajat.
Helsingin luonnontieteellinen museo.
21.3.2024

Ehkä samat jänikset olivat näkyvissä myös aulan piirroskuvissa, sillä moni muu piirroskuvien eläimistä oli selvästi piirretty museosta löytyvän mallin mukaan. (Näistä kuvista oli myös mukeja museokaupassa, mutten siellä huomannut katsoa löytyikö mukeista myös jänikset, koska riemastuin bongatessani niistä Stellerinmerilehmän.)

Luonnontieteellinen museo piirroskuvina. 
21.3.2024

Luonnontieteellinen museo piirroskuvina. 
21.3.2024

Rusakoita en kumma kyllä bongannut tällä kierroksella ollenkaan, vaikka sekin on suomalaisessa luonnossa varsin näkyvä laji, ainakin kaupungeissa, ja esimerkiksi supikoiria löytyi useammasta eri dioraamasta.