Miten kävi toissa vuonna aloitetun saksalaisen Lauscher Auf-podcastin kuuntelun kanssa? Kuuntelin sitä alkuun varsin tiuhaan ja tuntui, että sanavarasto koheni, mutta varsin pian tuli myös oman kielitaidon rajat vastaan - ymmärrän keskustelusta parhaimmillaankin ehkä noin kolmasosan, ja ymmärryksen kasvattaminen vaatisi aktiivisempaa kielitaidon kohennusta ja sanaston opiskelua, mihin ei taas tällä hetkellä oikein mielenkiinto ja ajalliset resurssit riitä. Podcastin kuuntelutahtini siis hidastui toisella tuotantokaudella huomattavasti jakso silloin ja toinen tällöin-tahtiin. Jos en ole ihan väärin ymmärtänyt, kolme tuotantokautta on tehty, joten sinänsä kuunneltavaa riittäisi vielä, enkä ole muita saksankielisiä podcasteja vielä selvittänytkään.
Lauscher Aufia kuunnellessani olen ehtinyt miettiä useampaan kertaan, miten onnekkaita nykyajan nuoret ovatkaan kieltenopiskelussa, kun voivat etsiä netistä sekä luettavaa että kuunneltavaa opiskeltavalla kielellä itseään kiinnostavista aiheista. Enää ei jää kielitaito oppikirjan kankeitten "mennäänkö tänään diskoon?"-keskustelujen varaan! Tosin jokin aika sitten luin uutisista, että nykyisin nuoret eivät enää ota valinnaisaineiksi kieliä yläasteella eivätkä lukiossa, koska pääsykokeissa saa enemmän pisteitä matematiikasta kuin kielistä, vaikka pyrkisi opiskelemaan juuri kieliä. Miten surullista!
No, myönnän ihan suoraan että ei ollut välttämättä oma valintani pitkästyä teininä saksan tunneilla, vaan vanhempien toiveet ja opettajien suositukset vaikuttivat asiaan enemmän. Yksi keskeinen osatekijä pitkästymisessä oli se, että saksaksi löytyi ihan hirveän vähän mitään motivoivaa luettavaa 1990-luvun maaseudulta. Lähimpään kaupunkiin tuli R-kioskiin joskus saksalainen nuorisolehti Popcorn, jossa oli julisteita silloin valtavirtasuosiossa olleista poikabändeistä - ei kiinnostanut. Sen sijaan kirjekaveri lähetti joskus lehtileikkeen Saksan Metal Hammerista, jossa oli haastateltu lempibändiäni. Se oli kiinnostava, mutta Suomesta ei tietääkseni saanut ostaa saksalaista Metal Hammeria mistään, pelkästään brittiversiota, joka painotti ihan eri genrejä.
Aika varhain tuli mieleen läksyjä tehdessä, että olisi kiinnostavaa lukea myös kaneista saksaksi, olihan monet silloin saatavilla olleet kaniaiheiset opaskirjat suomennettu saksasta, ja kuulemma leijonanharjas oli alunperin Saksassa kehitetty kanirotu! (Rodun alkuperästä on kyllä ollut sittemmin muitakin näkemyksiä, mutta monet Suomen ensimmäiset leijonanharjakset olivat saksantuonteja.) Internet oli jo keksitty, mutta ei silloin vielä suinkaan saatavilla joka koulussa, kodissa ja kirjastossa. Erilaiset nettihaut aiheesta saivat siis odottaa vielä joitain vuosia.
Sen sijaan jonkun saksalaisen lemmikinruokafirman pakkauksissa oli yhteen aikaan täytettäviä kuponkeja, joilla sai vastauspostimerkin hinnalla tilata "tietopaketin" haluamastaan eläinlajista, tai vaikka useammasta. Taisi muuten olla niihin aikoihin kotimaisillakin eri alojen yrittäjillä tällaisia "lähetä omalla nimelläsi ja osoitteellasi varustettu kirjekuori ja postimerkki, niin saat lisätietoa aiheesta"-palveluita. Saksaan ei kuitenkaan voinut lähettää suomalaista postimerkkiä. Siihen aikaan sai postikonttoreista (nykyisin kadonnutta kansanperinnettä nekin) ostaa kansainvälisiä vastauskuponkeja. Ne maksoivat jonkun tietyn summan, ja kun lähetit kirjeesi mukana sellaisen, vastaanottaja sai kotimaassaan ostettua vastauskupongin summalla postimerkkejä, joilla sitten sai lähetettyä sinulle vastauksen. Voi kyllä olla, että nekin olivat silloin jo katoavaa kansanperinnettä - kotikylän postista ei kansainvälisiä vastauskuponkeja saanut, mutta postivirkailija sai jostain (ehkä sieltä jo keksitystä, muttei vielä kaikkien käytössä olleesta internetistä) tarkistettua, että naapurikylän postista niitä saa, ja lähikaupungin postista ei saa. Ajelin siis vasiten bussilla naapurikylään ostamaan postista kansainvälisiä vastauskuponkeja, ja siellä sitten postivirkailija ihmetteli ja pähkäili, että ei näitä kyllä kukaan ole ostanut pitkään aikaan. Sain kuitenkin kuponkini - sitten vain odottelemaan postia!
Vastauspostissa tullut "tietopaketti" oli mustavalkoinen moniste, jossa kerrottiin, minkä kokoisissa häkeissä (kääpiö)kaneja yleensä pidetään, että ne syövät heinää ja kyseisen ruokafirman siemensekoitusta, saatavilla täytyy olla aina raikasta vettä, ja koska kanin hampaat kasvavat jatkuvasti, niitä täytyy myös kuluttaa, esimerkiksi kyseisen ruokafirman siementankoihin ja kalkkikiviin. Tämän mustavalkoisen monisteen lisäksi mukana oli pari värikästä esitettä kyseisen ruokafirman kaneille ja jyrsijöille suunnatuista tuotteista. Eli vastauspostimerkin hinnalla sait tilata itsellesi mainoksia! Muistaakseni luin ne läpi, ja sitten leikkelin niistä somat eläintenkuvat askartelutarvikkeiksi.
