torstai 8. kesäkuuta 2023

Keväisiä kuulumisia.

 Sitten edellisen kuulumispäivityksen, olen saanut totutettua leijonanharjakset ulkoilemaan samassa porukassa. Deborah jäi lopulta alakynteen ja Lauranna on nyt mielestään talouden tirehtööri. Deborah näyttää kuitenkin mieluummin ulkoilevan samaan aikaan muiden leijonien kanssa, vaikka joutuisikin väistelemään milloin Laurannan egoa ja milloin Hollyn astumisyrityksiä, kunhan ei yksin joudu, eikä ainakaan Ruusan kanssa. 

Holly alkoi ulkoilla myös Ruusan kanssa, ja välit ovat edelleen asialliset - yleensä kumpikin puuhailee omiaan vähän matkan päässä toisistaan. Jos Ruusa komentaa, Holly väistää, eikä siitä synny sen suurempaa kärhämää. Samalle ruohokasalle Ruusa ei kuitenkaan Hollya päästä, ja yrityksistä on seurannut välien ajoittaista viilenemistä etäisemmiksi. Kunhan kummallakin on omat ruohot, yhteiselo näyttää sopuisalta.

Ruusa ja Holly 11.5.2023


Ehdin aiemmin keväällä tehdä myös hiukan tiedusteluja mahdollisista itsensä kokoisista kavereista Ruusalle, mutta ajatus jäi vielä hautumaan - ja pian sen jälkeen Ruusalta löytyikin nisäkasvaimen alku. Se ei ole ainakaan vielä lähtenyt leviämään aggressiivisesti niin kuin Pumpernikkelin kasvain viime syksynä, vaan on pysynyt aika sellaisenaan, mutta täytyy varautua henkisesti siihen, että jossain vaiheessa sekin alkaa levitä, ja tämä saattaa olla Ruusan viimeinen kesä. Se myös ratkaisi sen, ettei meille ainakaan ihan lähiaikoina tule lisää isoja kaneja - vaikka ehkä vielä joskus saattaa tullakin. Sikäli hyvä, että Ruusa ja Holly alkoivat tulla juttuun eikä Ruusan tarvitse olla yksin.


Museoiden pitkäkorvia, Tampere-edition

 Tällä kertaa bongailin museokäyntien yhteydessä jäniksiä Tampereella kevättalvella. (Olin kirjoittanut postauksen valmiiksi, mutta ajatellut lisätä kuvat myöhemmin - ja huomasin taas vasta muutaman kuukauden päästä, että kuvat on edelleen lisäämättä. Mikäs taas sen mukavampaa kuin postailla lumisia kuvia keskellä kesää.)

Vapriikin mineraalimuseossa oli kivestä veistetty pupupatsas kivisten laivojen kanssa samassa vitriinissä.

Mineraalimuseon kivipupu.
31.3.2023


Vapriikissa sijaitsi myös luonnontieteellinen museo, josta löytyi muun muassa infotaulu Suomessa tavattavista jäniseläimistä, sekä täytettyjä jäniksiä vitriineistä ja dioraamoista.  (Helsingin luonnontieteellisessä museossa olen joskus harrastanut kanibongausta dioraamoista, mutta jostain syystä en ole siitä tehnyt erillistä postausta - ehkä siksi, että Helsingissä on tullut käytyä useammin ja dioraamabongaus aloitettua niin kauan sitten, ettei siinä ole ollut enää samanlaista uutuudenviehätystä kuin jossain itselle vieraammassa museossa bongaillessa).

Tampereen luonnontieteellisen museon metsäjänis ja rusakko.
31.3.2023

Suomen jäniseläimet.
31.3.2023

Tampereen luonnontieteellisen museon jänis peltomaisemassa.
31.3.2023

Monestakohan museosta Suomessa löytyy joku dioraama-variantti aiheesta "jänis peltomaisemassa"? (Olisikohan siinä seuraava museobongauskohde?) Jänis näyttää olevan tyypillinen laji suomalaisessa kulttuuriympäristössä. Tampereen versiossa dioraamaan oli kuvattuna myös komea auringonlasku, jonka värit eivät oikein kännykkäkuvaan tarttuneet.

Lisää jäniksiä, tällä kertaa ihan eläviä, bongasin museo Milavidan ikkunasta paistattamassa päivää pensaslabyrintissa. Kuvassa näkyy vain yksi, mutta toinenkin, joka ei osunut yhteenkään kuvaan, hengaili ihan vieressä. 

Milavidan pensaslabyrintti ja jänikset.
1.4.2023


Milavidasta löytyi myös kani valokuvasta, jossa kuvatekstin mukaan oli de Nottbeckejä Kanadassa vuonna 1927.