Museoiden pitkäkorvia - pikainen pupubongaus Helsingin luonnontieteellisessä museossa

Jo vuosia yön yli kestäviin Helsingin reissuihin on yleensä sisältynyt myös käynti Luonnontieteellisessä museossa - joskus pidempi ja joskus lyhyempi. Siellä on paljon nähtävää, joten se on ihan mainio museokorttikohde (niin kuin moni muukin iso museo) - museokortilla kerralla voi keskittyä johonkin yhteen asiaan ja palata uudestaan katsomaan jotain toista. 

Tämän kertaisen visiitin fokus oli tietenkin pupubongailu, kun jossain aikaisemmassa postauksessa pohdin virallisen pupubongailukierrosten tekemistä tuttuihinkin museoihin. Tämänkertainen pupubongailu tuli myös suoritettua melko kiireellisellä aikataululla, koska paluujuna oli buukattuna tiettyyn aikaan. Voi siis olla, että jotain jäi huomaamatta ihan siksikin - mutta lopulta kaneja ja jäniksiä löytyikin odotettua vähemmän!

Luontoa eri puolilla maailmaa esittelevässä näyttelyssä Keski-Euroopan luontoa esittelevässä dioraamassa kani sukeltaa karkuun saalistajalta.

Villikissa ja villikani.
Helsingin luonnontieteellinen museo. 
21.3.2024

Australian luontoa esittelevän dioraaman yhteydessä on erillinen vitriini ihmisen mantereelle tuomille ja yllättävän tuhoisiksi osoittautuneille vieraslajeille - kanille ja härkäsammakolle. 

Villikani vireaslajina.
Helsingin luonnontieteellinen museo.
21.3.2024

Suomen luontoa esittelevästä näyttelystä löytyy kesä- ja talvipukuiset metsäjänikset. 

Metsäjänikset ja vuodenajat.
Helsingin luonnontieteellinen museo.
21.3.2024

Ehkä samat jänikset olivat näkyvissä myös aulan piirroskuvissa, sillä moni muu piirroskuvien eläimistä oli selvästi piirretty museosta löytyvän mallin mukaan. (Näistä kuvista oli myös mukeja museokaupassa, mutten siellä huomannut katsoa löytyikö mukeista myös jänikset, koska riemastuin bongatessani niistä Stellerinmerilehmän.)

Luonnontieteellinen museo piirroskuvina. 
21.3.2024

Luonnontieteellinen museo piirroskuvina. 
21.3.2024

Rusakoita en kumma kyllä bongannut tällä kierroksella ollenkaan, vaikka sekin on suomalaisessa luonnossa varsin näkyvä laji, ainakin kaupungeissa, ja esimerkiksi supikoiria löytyi useammasta eri dioraamasta. 

Alkuvuoden synttäripostaus

 Tammikuussa Deborah täytti 8 v ja Holly 4 v.

Deborah 16.1. 2024

Holly 26.1. 2024

Helmikuussa Ruusakin täytti jo 7 v. Kuvassa Ruusalla ei ole kakkua, koska Ruusa ehti jo syödä sen!

Ruusa 15.2.2024

Piikkiön pikkujoulukisat 3.12.2023

 Blogihommat on olleet vähän jäissä jonkun aikaa, joten näköjään viime vuoden lopulla olleista pikkujoulukisoistakin on jäänyt päivittämättä!

Joulukuun alussa oli Piikkiössä SKH:n kisat. Olihan siellä samalla kertaa myös LeKan pet-näyttely, mutta olin itse yövuorossa edellisen yön, enkä jaksanut herätä tarpeeksi ajoissa jälki-ilmoittautumisia varten, joten meiltä osallistuttiin vain kisoihin. Pikkujouluteeman mukaisesti tapahtumaan sai myös tuoda pienen paketin ja kukin paketin tuonut sai itsekin paketin. Käärin itse pakettiin herkkutikkuja kanille ja karkkia ja tarroja omistajalle (en tiedä yhtään, kenelle paketti meni ja pitikö hän saamastaan), vastaavasti sain Disneyn Frozen-mukin. 

Nebula ja pikkujoululahja.
3.12.2023

Etukäteen olin miettinyt, pitäisikö Holly ilmoittaa jo helppoon luokkaan, koska se on osallistunut jo useampiin kisoihin. Sitten muistelin, ettei sillä kaksista viimeisimmistä kisoistaan ollut miniluokastakaan tulosta, joten päätin että mennäänpä sitten vielä tälläkin kerralla miniin. Nidi ja Nebula osallistuivat joka tapauksessa miniin, koska nämä kisat olivat paitsi pikkulikkojen ensimmäiset kisat, myös ensimmäinen tutustuminen esteisiin ylipäätään. Ilman kummempia tavoitteita tänne siis lähdettiin lähinnä tutustumaan tapahtumiin ja kokemusta kartuttamaan.

Holly 3.12.2023

Niinhän siinä sitten kävi, ettei Holly tälläkään kertaa saanut tulosta, vaan hyytyi radan alkupäähän. Holly ja Nidi olivat lämmittelyradalta katselleet muiden kanien suorituksia kovin arvostelevan näköisinä, mutta ilmeisesti samojen esteiden hyppääminen itse ei sitten ollutkaan Hollyn mielestä ihan niin helppoa kuin kauempaa näytti. Nidin mielestä varmaankin oli, sillä Nidi ylitti kaikki esteet ja sai molemmilta kierroksilta tuloksen, vaikka esteiden välit menivätkin vielä sekavaksi säntäilyksi. (Mutkarata ihan ensimmäisissä kisoissa ei taida olla niitä helpoimpia hahmotettavia - ja vieläpä ihan ilman etukäteisharjoittelua.) Nebula viiletti lämmittelyrataa innoissaan molempiin suuntiin ja hyppäsi lämmittelyesteitä, mutta kilpailuradalla hyytyi heti alkuunsa, ja jäi ilman tulosta - ilmeisesti maton värin vaihtuminen oli liian kova pala! Nebula ei myöskään katsellut kisaradalle lainkaan samassa määrin kuin Nidi ja Holly, joten se ei ehkä ollut myöskään ihan perillä siitä, mitä siellä erivärisellä matolla oikeastaan olikaan tarkoitus tehdä. 

Nebula ja Nidi 3.12. 2023

Nidi 3.12.2023

Nebula 3.12.2023

Tarkistin vielä jälkeenpäin tulokset Skuttlista - näköjään Nidi tuli miniluokassa kolmanneksi. Ensimmäiseksi ja toiseksi tulleet olivat jo kokeneempia, joten ihan hyvin ensikertalaiselta! Toivottavasti tänä vuonna päästään osallistumaan kisoihin vähän useammin kuin viime vuonna.

Kappas, jäniskirja jäänyt huomaamatta!

 Nyt vasta huomasin, että viime vuoden puolella on ilmestynyt suomeksi kirja jäniksistä myyteissä ja tarinoissa. Mahdetaanko kirjassa käsitellä jänisten lisäksi myös kaneja? Täytyykin etsiskellä se luettavaksi! 

Arvosteluita on näköjään julkaistu ainakin esittelevään sävyyn Nörttitytöissä ja kriittisemmin Agricola-verkossa.

Jäniskirjalinkit tulivat vastaan, kun hain Jotain Ihan Muuta. Laitetaanpa nyt samaan sumppuun samalla hakukerralla vastaan tullut lehtijuttu mustasta jäniksestä, joka päätyi Kuusamon suurpetokeskukseen vuonna 2006 - eli ei ihan tuore uutinen. Eipä taida jäniskään olla siellä enää 18 vuotta myöhemmin. Mutta jutussa on kuva! (Yläastevuosinani kouluni biologian luokan täytettyjen eläinten kaapissa oli melko kulahtaneen näköinen musta jänis, joka tietääkseni oli jo silloin ikivanha. Tosin teinin mielikuvituksessa "ikivanha" on melko liukuva käsite, enkä suoraan sanottuna tiedä koska ja mistä musta jänis oli koulun kokoelmiin päätynyt. Olisipahan jännää nähdä joskus musta jänis elävänä luonnossa!)