Joskus aikaisemmin pohdin, olisiko pitänyt lainata kirjastosta luettavaksi kirjoja, joissa oli kaunis kani tai jänis kannessa, vaikka takakansitekstin perusteella se ei mitenkään liittynyt kirjan aiheeseen.
No, kun kirjan nimi on "Kanin hetkellä" ja takakansitekstikin lupailee kanien liittyvän juoneen, niin pitihän se lainata sokkona. Kansi ei kylläkään ollut erityisen houkutteleva, se näyttää joltain rujolta tekoälytuotokselta. Ilmeisesti kansikuva esittää kohtua, joka on romaanissa toistuva teema, ja samoin androidien ja kyborgien tekoäly on yksi toistuvista teemoista - mutta kirjaa lukemattahan sitä ei tiennyt, ja ensimmäiseksi mieleen tuli ennemmin se, että tekoälykansikuvia teettävät kustantamot eivät halua teettää kansia ihmiskuvittajilla, koska haluavat säästää eivätkä usko kansikuvien lukijoita houkuttelevaan voimaan. (Olisin saattanut pitää jopa pelkkää tekstikantta houkuttelevampana kuin tätä kantta.)
Romaanin luettuani en kyllä välttämättä suosittelisi lukemaan pelkästään siltä pohjalta, että romaanissa on myös kaneja, sillä kanit jäävät lopultakin aika taustalle, ja myös ottavat osumaa näkökulmahenkilöiden rämpiessä alkoholinhuuruisessa elämässään. Osumaa ottavat myös läheiset ihmiset, androidit ja kyborgit, jotka näitä yrittävät vetää kuiville. Päällisin puolin tarina on scifi-tulevaisuuteen sijoittuva alkoholismikuvaus, jossa arkitodellisuus, unijaksot ja harha-aistimukset sekoittuvat. Kirjan kuvaamassa tulevaisuudessa muun muassa kohdunsiirto on arkipäivää, asiakaspalvelutehtäviä hoitavat androidit, eikä tulvivalla Rovaniemellä ole aikoihin ollut lunta. Päähenkilö perheineen on lapsena paennut kultista, ja jossain vaiheessa selvittelee menneisyyttä isähahmonsa päiväkirjoista. Näiden hahmojen läheisimmät ovat enimmäkseen androideja ja kyborgeja - ja kieltämättä etenkin loppu herättää kysymyksen, onko päähenkilökään lopulta ihminen vai ehkä kyborgi itsekin.
Romaanin kanit kuitenkin vaikuttavat eläimellisiltä. Niillä on myös nimet, ja mainitut kanirodut ja -värit ovat tällä hetkellä oikeasti olemassa olevia rotuja ja värinnimiä, kuten hermeliini ja englanninluppa (toisin kuin vaikka Ruohometsän kansasta tuttu "lyhytkarvainen angora", joka paljastui käännöskukkasen sijaan ihan alkutekstin kummallisuudeksi), tai madagaskar viittakuvio, jonka kuvaus kuulostaa siltä, että kyseessä on kirjoittajalle tuttu väri, eikä pelkästään jostain poimittu komean kuuloinen sana.
Kirjassa "kanin hetki" viittaa varhaiseen aamuhetkeen, jolloin kanit ovat aktiivisimmillaan. Toisaalta, yhdessä kohdassa joku henkilöistä valittaa toisen kuolleen juuri kanin hetkellä, ja se saa miettimään, onko ilmaisulla myös myyttinen ulottuvuus (jota ei sen enempää kirjassa käsitellä). Ainakin itselleni on tuttu ilmaistu "suden hetki", joka viittaa tiettyyn aikaan aamuyöstä, jolloin ihminen on erityisen epätoivoinen. Ilmaisun yhteys susiin eläiminä on hämärämpi. Vasta hiukan jälkijunassa tuli mieleen, onko kirjan kuvaamassa tulevaisuudessa enää petoeläimiä, ja onko suden hetki korvattu kanin hetkellä, koska kaneissa on säilynyt vielä jotain ihmiselle villiä ja hallitsematonta.
Linkitettävä arvostelu tuli vastaan lähinnä Suomen Kuvalehden sivuilta, pari arvostelua muistan lukeneeni paperilehdistä sen jälkeen kun olin jo aloittanut romaanin lukemista. Pikaisella haulla ei osunut vastaan esimerkiksi kirjabloggaajien näkemyksiä - en tiedä, onko kirja vielä sen verran uusi, vai tekeekö varsin epäsympaattisen päähenkilön haahuilu siitä sen verran vaivalloista luettavaa.
