Muistoihin jää: Jäärata

 Tänään on kevätpäiväntasaus. Taitaa olla viimeisiä hetkiä muistella kulunutta talvea - tosin muistelun kohteena erityisesti oleva jäärata on sulanut jo kauan sitten.

Tänä talvena oli välillä kovia pakkasia. Ilmeisesti vähän etelämpänäkin oli, koska nettituttu Tanskasta postasi kuvia esteistä, joissa puomit oli ripustettu jääpaloista koottuihin johtimiin.  Ilmeisesti rakennuspalikat oli jäädytetty jogurttipurkeissa - muoto ja koko ainakin näytti siltä. En kehdannut jakaa eteenpäin kuvia, jotka hän oli alunperin postannut vain kavereille näkyviksi (vaikka voi olla, että pyytämällä olisin hyvinkin saanut luvan), joten päätin lainata hyvää ideaa ja jäädyttää omat jääesteet!

Ensin yritin rakentaa samanlaisia jääesteitä kuin tanskalaiset, ja jäädyttää rakennuspalikat mikroateriakulhoissa ja jogurttipurkeissa. Niissä oli kuitenkin eräitä ongelmia - mikroateriakulhojen pohja ei pysynyt tasaisena jäätyessään, ja kuperia jääpaloja oli vaikea saada pysymään toistensa päällä. Edes silloin kun liimaksi laittoi lunta, johon suihkutteli suihkupullolla vettä. Alpron jogurttipurkki toimi siinä mielessä hiukan paremmin. Toinen ongelma oli se, että puomeja oli todella vaikea saada ripustettua, koska jääpalatornit eivät sitten kuitenkaan olleet tasakokoisia, ja  usein puomit jo tippuivat toisesta päästä kun vasta asettelit toista päätä paikalleen. Ja viimeistään tuuli vei puomit.

Valma, kulhoeste ja putoilevat puomit.

Osittain sortunut kulhoeste majakkana.

 Parhaaksi estemuotiksi osoittautuivat runebergintortturasiat, koska niistä saatava jääpala oli tarpeeksi leveä ja tukeva pysyäkseen pystyssä, mutta siinä oli sen verran profiilia, että puomit sai sen varaan ripustettua. Toki jääpalojen irroittelussa muotista sai olla varovainen, ettei katkaise puomin ripustukseen sopivaa ohuempaa kohtaa.

Tortturasiaeste. Kas näin ripustuu puomit.

Joitain kokeiluita tuli tehtyä myös kakkumuoteilla. Hieno idea oli myös tehdä puomeille ripustuskolot laittamalla muottiin pullonkorkkeja kellumaan, paitsi ettei se ihan toiminut, kun osa pullonkorkeista upposi eikä jättänytkään koloa jäätyvään pintaan. Osaa korkeista ei muuten vaan saanut irti.

Holly ja kakkumuottieste pullonkorkein.

Litran tölkkejä jääpalamuotteina käyttämällä sai rakennettua vaikka muurin! Jos litran tölkissä oli ollut mustikkakeittoa, sai kaupanpäälliseksi jännittävän värisen jääpalan. Muurin sai rakennettua lopulta myös niistä jogurttipurkkiesteen rakennuspalikoista, jotka eivät tahtoneet pysyä korkeampana tornina pystyssä.

Jäärata.

Jäärata.

Siinä missä kovilla pakkasilla sai pikkuhiljaa rakennettua kiinteän esteradan, sillä radalla treenaaminen ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa. Tanskalaisissa kuvissa hypänneet kanit taisivat olla ulkokaneja vuoden ympäri, omani taas asuvat lämmitetyssä kanilassa. Muutaman kerran ulkoiltiin kuluneena talvena silloin kun pakkasta oli korkeintaan pari astetta. Suojakeleillä ei ulkoiltu, koska silloin oli sitten liian märkää. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun kovat pakkaset alkoivat lauhtumaan, ne lauhtua holahtivat pian suojakelien puolelle, ja koko jäärata suli.

 

Hollyn ja Valman lisäksi jääesteisiin ehti tutustua Ruusa, josta tosin ei saanut kuvaa ennen kuin hyppäämisen jälkeisen penkkasukelluksen jälkeen.