Kesäkuulumisten kirjoittelu jäi vähän roikkumaan noita paria kisapostausta lukuunottamatta. Enpä arvannut että seuraavaksi joudunkin kirjoittamaan muistopostausta Petronella Pumpernikkelistä. Kanilassani se oli nuorimmasta päästä, vaikka jo viisivuotias. Ei siis enää ihan nuori, muttei vielä kovin vanhakaan.
Syyskuun kynsienleikkauksen yhteydessä Pumpernikkelin rinnan alueelta löytyi epäilyttävä patti, josta en ollut ensin varma onko kyseessä kasvain vaiko paise. Eläinlääkäriaika saatiin parin päivän päähän löydöksestä, minä aikana Pumpernikkeli oli sinänsä vielä oma puuhakas ja leikkisä itsensä, paukutteli seiniä vessapaperirullalla ja mylläsi makuualustaksi saamaansa pyyhettä moneen kertaan uuteen uskoon. Eläinlääkärireissu jäi sitten kuitenkin samalla viimeiseksi reissuksi, kasvain oli levinnyt laajemmalle kuin ensikatsomalta näytti, joten leikkauksen paranemisennuste olisi ollut huono. (Ja ensikatsomaltakin näytti, että se oli ilmestynyt yllättävän äkkiä ja suurena.) Aamulla ennen eläinlääkäriä Pumpernikkeli oli myös vaisumpi, selvästi kipeämpi kuin parina edellisenä päivänä, joten tein päätöksen että on parempi nukuttaa se nyt kuin jäädä odottamaan sen tulevan kipeämmäksi. Olin miettinyt etukäteen, että sellainenkin vaihtoehto voi tulla vastaan, mutta kyllähän se silti oli raskas päätös ja tuntui surkealta.
 |
| Viimeisiä kuvia Pumpernikkelistä. 28.9.2022 |
Petronella Pumpernikkeli oli kerrassaan hassu pieni kani. Seinien paukuttelu vessapaperirullalla oli yksi lempileikkejä. Samoin Ruusan ärsyttäminen verkon läpi oli ilmeisen hauskaa. Kaksihaaraiset oksat piti varmuuden vuoksi viedä pesämökkiin säilöön. Lattialta häkkiin mennessään Pumpernikkelillä oli usein tapana tyytätä äänekkäästi - ehkä se halusi ilmoittaa "Pumpernikkeli, se olen minä, on poistumassa studiosta!" (Vasta nyt jälkeenpäin tajusin, ettei se ollut enää pariin kuukauteen tyyttäillyt. Ehkä jotain oli vinossa jo aiemmin, vaikkei vielä silloin päälle päin näkynytkään). Lisäksi sillä oli höntin näköinen vappuviuhkahäntä, jossa kasvoi melkein muttei ihan kärjessä tupsu pidempää karvaa, joka heilui liikkuessa ja kasvoi uudestaan yhtä pitkäksi jokaisen karvanvaihdon yhteydessä.
 |
| Deborah, Petronella Pumpernikkeli ja laatikkoleikki. 3.5.2022 |
Vaikka Pumpernikkeli oli useimmiten hyväntuulinen, se toisaalta huolestui hyvin helposti ja alkoi stressaantuessaan puuskuttamaan. Ulkoilusta se ei pitänyt lainkaan, koska ulkona oli hyvin huolestuttavaa silloinkin kun oli emo mukana tukihenkilönä. Kuulemma poikuesisarus oli kuollut jo pienenä sydänvikaan, joten itsekin huolestuin tuosta stressiherkkyydestä, enkä sen takia aikanaan halunnut lainata nuorta Pumpernikkeliä jalostukseen kun kysyttiin. Huonolla tuurilla seuraaville sukupolville olisi periytynyt stressiherkkyyttä ja sydänvaivoja, vaikka toiveissa olisi ollut soman ulkonäön ja luonteen reippaamman puolen periytyminen.
 |
| Petronella Pumpernikkeli ja Deborah syksyllä 2017. (Ensimmäinen kuva, jonka otin käydessäni katsomassa kasvattajan luona tulevia kaneja.) |
Ruusan ja Pumpernikkelin välit säilyivät ilmeisen jännitteisinä loppuun saakka. Alkuun Ruusa oli hyvin ihastunut Pumpernikkeliin, mutta tunne ei ilmeisestikään ollut molemminpuolinen, ja varsinkin emonsa läsnäolon rohkaisemana Pumpernikkeli hyökkäsi sangen aggressiivisesti Ruusan kimppuun niinä kertoina kun kanit ulkoilivat tai sisäilivät yhdessä, ja se johti sitten molemminpuoliseen ärhäköintiin ja uhoamiseen verkkojen läpi muina aikoina. Toisaalta enää ei Ruusalla näytä olevan mikään kiire ulos häkistään omalla lattiavuorollaan, kun enää ei ole Pumpernikkeliä suivaantumassa häkkinsä kulmien merkkailusta, eli ehkä niissä ärhäköintiväleissä oli sitten kuitenkin osittain kyse yhteisestä leikistä.
 |
| 14.8.2022 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti