torstai 30. maaliskuuta 2023

Antakaas kun täti muistelee! Osa 1: Lemmikkiaiheiset lehdet ja niiden kysymyspalstat

Muutamaankin kertaan lemmikkiaiheista keskustellessa on tullut puhetta siitä, miten eri tavalla jotkut asiat ovat nykyisin kuin joskus ennen. Joskus jostain toisesta aiheesta keskustellessa onkin seurannut pitkällinen muistelu, monesti vieläpä sellaisista asioista, joita ei aikanaan todellakaan olisi kuvitellut muistelevansa vuosien tai jopa vuosikymmenten päästä. 

Muistelusta kun tuli puhe, niin siitäkin on esitetty toiveita (jopa useampaan kertaan), että muistelisin jossain vähän julkisemmin kanien estehyppyharrastukseni alkuvaiheita. Sehän siis kuulostaa siltä, että kannattaisi aloittaa blogiin jonkunlainen muistelusarja muidenkin luettavaksi! Tosin olin ehtinyt aloittaa pari pidempää (ja pidempään kesken roikkunutta) muisteluhenkistä postausta jostain ihan muista aiheista kuin estehypystä, joten useamman eri aiheisiin keskittyvän erillisen muistelupostaussarjan sijaan taidan sittenkin kirjoittaa saman nimikkeen alle vähän mistä mieleen juolahtaa. Kyllä sinne estehyppyharrastukseenkin joskus päästään, muttei vielä!

Alkajaisiksi muistellaan lemmikkiaiheisia aikakauslehtiä. Ei siis yhdistysten jäsenlehtiä, vaan ihan kaupallisia lehtiä, joita ilmestyi muutamia pitkin 1980- ja 1990-lukua. Kun olin ala-asteella, meille tuli vähän aikaa Eläinmaailma, jossa siihen aikaan oli juttuja sekä luonnonvaraisista että lemmikkieläimistä, ja välillä oikein komeita kuvareportaaseja. Luulen, että Suomen luontoon liittyvät jutut ja tietenkin kysymyspalstat tehtiin ihan kotimaassa, mutta jälkeenpäin olen miettinyt, olisikohan esimerkiksi englantilaisia hiirinäyttelyitä käsittelevä kuvareportaasi mahdollisesti ostettu jostain sikäläisestä lehdestä - sitä ei ole enää tallella, enkä voi tarkistaa! (Ahaa, Wikipedia-sivu, jonka etsin linkittääkseni tähän, kertoo Eläinmaailman olleen osittain käännöstavaraa Saksasta. Voi olla, että kuvareportaasitkin olivat sieltä.)

 Kirjastoon tuli Lemmikki, joka nimensäkin mukaisesti keskittyi enemmän lemmikkieläimiin, ja johon tehtiin jutut ihan kotimaisin voimin. Muistan, kun Lemmikki alkoi ilmestyä, ja ihan alkuun siinä oli kansikuvajuttuja julkkisten lemmikeistä, vaikka sisältö muuten olikin ihan asiallista. Onneksi korjausliike tapahtui varsin pian, tai sitten sen ajan Suomesta loppuivat julkkikset kesken. Lehti kuitenkin taidettiin ostaa tai tilata enemmän sen eläimiin keskittyvän sisällön kuin julkkiskansikuvien perusteella! Joskus myöhemmin, teini-ikäisenä, ostin kirjaston poistokirjoista viiden vuosikerran pinon vanhoja Lemmikki-lehtiä, ja luin niitä sitten pitkin kesälomaa. Siinä tuli melkoinen rautaisannos kysymyspalstojen kysymyksiä ja vastauksia!

Yksi keskeinen ominaisuus eläinaiheisissa lehdissä oli juuri kysymyspalstat, joihin lukijat saivat lähettää omia kysymyksiään, ja näihin sitten vakituiset palstanpitäjät vastasivat. Vastausta sai odotella joskus useammankin kuukauden, koska kerran kuukaudessa tai harvemmin ilmestyvä lehti meni painoon jo hyvissä ajoin ennen kuin sitä lähetettiin kauppoihin ja tilaajille. Joskus postia lehteen tuli myös niin paljon, ettei kirjeitä edes suinkaan luettu samalla viikolla kun ne toimitukselle saapuivat.

En tiedä, kuinka pitkä jono kysymyspalstoille mahtoi olla, mutta ainakin kirjeenvaihtoilmoituksia julkaiseviin lehtiin niitä kirjeenvaihtoilmoituksia saapui säkkikaupalla ja niiden julkaisuun oli kuukausien jono, mistä välillä lehtien pääkirjoituksissa muistuteltiin. Ja sitten kun ilmoitus lopulta julkaistiin, sen lähettäjä olikin ehkä jo muuttanut, tai ei enää halunnutkaan kirjekavereita, tai kiinnostuksenkohteet olivat ehtineet vaihtua. (Noin kymmenvuotiaana vastasin innoissani kirjeenvaihtoilmoitukseen, jossa jotkut kaverukset kertoivat perustaneensa kanikerhon, johon olisivat tervetulleita muut samanikäiset kaneista kiinnostuneet. En saanut koskaan vastausta, ja näin jälkeenpäin ajatellen, kerhoilijat olivat ehkä keksineet muuta puuhaa sillä välin kun kirjeenvaihtoilmoitus odotti pinossa julkaisua, mutta ai että se oli karmea pettymys aikanaan. Ehdin silloin pelkän ilmoituksen nähtyäni koristella koko pinon kirjepapereita, joita oli tarkoitus käyttää erityisesti kanikerholle kirjoittamiseen, eikä niille sitten tullutkaan suunniteltua käyttöä. Ihan omille kirjekavereille taisin niillä kirjoittaa sen jälkeen kun olin kuukausikaupalla odottanut turhaan vastausta kanikerholaisilta.)

Nämä kuukausien jonot lukijakirjeiden lähettämisen ja julkaisun välillä saivat kyllä välillä miettimään, että miksi ihmeessä lukijakirjeiden toistuva aihe ja sisältö oli "hei, sain juuri lemmikin X. Mitä se syö?" Ihanko oikeasti ihmiset ostivat massoittain eläimiä, joista eivät etukäteen tienneet mitään, ja sitten odottelivat muutaman kuukauden vastausta lehdestä, että mitähän se odotellessa nälkään kuollut eläin olisi syönyt? Toisaalta joka ikisessä lehdessä vastattiin näihin mitä se syö-kysymyksiin, joten kysymykseen olisi saanut vastauksen lukemalla myös lehden vanhempia numeroita, jos jostain syystä kirjastosta ei löytynyt juuri sen eläinlajin hoidosta kertovaa kirjaa. (Muistan, että joskus 10 - 11-vuotiaana jouduin kaukolainaamaan kirjan hamstereista, koska lähikirjastossa ei ollut, mutta kirjastonhoitajat olivat hyvin avuliaita, ja kirjan sai kaukolainanakin nopeammin kuin kirjeeseensä vastausta lehden palstalla).

Kun kysymyspalstoja luki useamman vuosikerran verran kerralla, kävi kyllä selväksi, että palstanpitäjiäkin turhautti. Muistan joltain palstalta vielä tapauksen, että palstanpitäjä oli päätynyt tekemään eläinsuojeluilmoituksen, kun eläinlääkäriä vaativista ongelmista kyseltiin lehden palstalla. Siitä kerrottiin sitten myöhemmin, että perheen nuorin oli päättänyt kirjoittaa lehden palstalle ja vienyt kirjeen postilaatikkoon sillä välin kun vanhemmat olivat eläimen kanssa eläinlääkärissä, eivätkä sentään lyöneet lemmikkiä laimin niin kuin juniorin kirjeen perusteella vaikutti. Huh, mitä draamaa!

Ehkä lehtien palstoille kirjoittaminen oli ajalla ennen nettiä myös yritys tulla osaksi muitten saman lajin harrastajien yhteisöä. Tehdä tiettäväksi, että minullakin on tällainen eläin, ja olen kiinnostunut sen hoidosta. Vaikkei kirjoittajat sitten keksineetkään muuta kysymystä, kuin "mitä se syö?", koska se oli lukuisissa muissakin lukijakirjeissä nähty mallikysymys. 

perjantai 3. maaliskuuta 2023

Jäniksiä lumisissa ja vähemmän lumisissa olosuhteissa

 Tulipa vastaan pari National Geographicin artikkelia jäniksistä, toinen metsäjäniksistä Skotlannissa ja toinen lumikenkäjäniksistä Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Komeita kuvia!

Ihan yhtä komea ei ole kännykkäräpsy Turun kampusalueen rusakoista tänä talvena, mutta kuvitanpa silti sillä tämän postauksen. 

Kampusjänikset 22.2. 2023

Kuulumispostaukset on vähän jääneet.

 Huhheijaa, pitänee toivottaa hyvää uutta vuotta kun tämä on vuoden ensimmäinen postaus, vaikka onkin jo maaliskuu! 

Näitten kuukausittaisten kuulumispostausten kirjoittelu tuntuu "vähän" jääneen. Silloin, kun olisi jotain päivitettävää, ei välttämättä ole aikaa istua kirjoittamaan, ja sitten taas kun on aikaa kirjoitella, ei enää muistakaan mistä on joskus aiemmin ajatellut kertoa. Tavallaanhan nämä kuulumispostaukset ovat muistiinpanoja itselle, koska niitä ei juuri kukaan muu lue, ja joskus niitä on hauskaa lukea vuosien päästä. Saman asian muistiinpanoista itselle taitaa kyllä ajaa myös vaikka ihan oman päiväkirjan pito, jota ei tarvitsekaan editoida muiden luettavaksi. Voi siis olla, että jatkossa en enää stressaa kuulumisten postaamisesta kaniblogiin, vaan kirjoittelen tänne silloin kun ehdin, ja sellaisista aiheista, jotka silloin on mielen päällä, oli ne ajankohtaisia tai ei. (Varastossa on jonkun verran "melkein valmiita" jo pidemmän aikaa sitten kirjoitettuja postauksia, jotka on jääneet odottelemaan syystä tai toisesta.)

No, tällä kertaa hiukan niitä kuulumisia kuitenkin!

Kaneja on nyt koko talven ollut neljä. Lauranna ja Holly tulevat toimeen keskenään, mutta siihen se sitten jääkin. Deborah on ollut surkean yksinäinen Pumpernikkelin kuoltua - muttei niin yksinäinen, että sietäisi Laurannaa tai Hollya samaan aikaan lattialla. Eikä varsinkaan Ruusaa. Ruusa selvästi myös ikävöi Pumpernikkeliä kovasti, ja näytti aluksi tuntevan yksinäistä Deboraa kohtaan uteliaisuutta ja sympatiaa - se lakkasi joksikin aikaa jopa varastamasta Deboran heiniä (Ruusalla on ollut pitkään tapana lattiavuorossaan heitellä vanhempien leijonanharjasten heinäkaukalot pitkin ja poikin, mutta Holly saa pitää heinänsä). Varovaiset kanilauman yhdistämisyritykset tosin yleensä päättyivät aina tappeluihin, ja Deborah yritti raadella Ruusaa raivokkaasti. Sen jälkeen Ruusa alkoi taas paitsi heitellä sen heinäkaukaloa menemään, myös papanoida sinne. 

Olen harkinnut pitkään ja hartaasti ottavani pari kania lisää jossain vaiheessa. Varmaan jatkossakin tulee olemaan leijonanharjaksia. Ehkä otan taas jossain vaiheessa sijoitusleijonan (kuten Lauranna), ja pidän jonkun sen poikasista (kuten Holly). Olen myös miettinyt sitä, kannattaisiko ensin etsiä Ruusalle itsensä kokoinen kaveri - samankokoinen risteytys, tai ehkä vallan belgianjänis. Belgianjänikset ovat kovin komeita, ja varmaan mukavia kaneja, jos ne muistuttavat muutenkin Ruusaa! Tosin aina on tietenkin olemassa sekin vaihtoehto, että sielujen sympatiaa ei löydy koon perusteella, ja sitten olisi kaksi isoa kania, jotka eivät tulekaan juttuun... Olen myös miettinyt kodin tarjoamista rescuekanille tai aikuiselle kodinvaihtajalle. (Eikä uuden kodin tarjoaminen sellaista tarvitsevalle kanille sulje pois vaihtoehtoja "lisää tukkapupuja" tai "Ruusalle itsensä kokoinen kaveri"). Yksi mietittävä rajoite on kuitenkin se, etten välttämättä halua kasvattaa kanimäärääni kovin paljoa. Eli jos löydänkin jo keskenään toimeen tulevan kaniparin nykyisten jatkoksi, ei sitten samalla kertaa olisikaan sopivaa väliä useammalle, vaikka ihania kaneja olisi tarjolla ovista ja ikkunoista.

Ruusalle samankokoista kaveria harkitessa on kyllä näyttänyt myös siltä, että Ruusa ja Holly voisivat tulla juttuun muutenkin kuin verkon läpi. Niillä on ollut asialliset välit kaikissa yhteentotutusyrityksissä, ja viime aikoina erikseen ulkoillessa kiire tervehtimään toisiaan verkon läpi. 



Nykyisten kanien synttärien keskittyminen alkuvuoteen kuuluu myös kuulumisiin! Deborah täytti 7 v, Holly 3 v ja Ruusa 6 v. Vain Laurannan synttärit ovat syksyllä. Tänä vuonna ajattelin ottaa jokaisesta synttäripotretin sisätiloissa, koska kuvia, joissa joku juoksee laatikkoon tai jonkun kakku lentää hukkaan juuri ennen kuin siitä saa kuvaa, on aiempina vuosina tullut jo otettua niin paljon. 

Deborah 7 v, 15. 1. 2023

Holly 3 v, 26.1. 2023

Ruusa 6 v, 15.2. 2023


Vuodentaitteen yhteentotutusyritysten aikoihin piti myös kokeilla, auttaisivatko kaneille suunnatut soittolistat, koska joissain on käyttötarkoitukseksi mainittu kanien rentouttaminen totuttaessa toisilleen vieraita kaneja yhteen. (Viimevuoden postaus, jossa käsiteltiin muun muassa eri eläimille suunnattua musiikkia, kertoo aiheesta lisää.)Tulokset eivät olleet ihan kauhean lupaavia - joku erityisesti kaneille markkinoitu soittolista, jossa oli pianonpimputtelua ja linnunlaulua, sai kaikki kanit tömäyttelemään kauhistuneina. Ehkä ihmisen korvaan varsin neutraalilta kuulostanut linnunlaulu olikin pääasiassa joidenkin lintujen vaarahälytysääniä, tai sitten kaneille täysin vieraan eksoottisen linnun laulu oli kanien mielestä kovin hälyttävää. Niin tai näin - kun noita valmiita soittolistoja mainostetaan muun muassa sillä, että sellaisen voi jättää kanille soimaan työpäivän ajaksi, niin ei tietenkään kauhean kivaa jos soittolista onkin pelottava ja sitä joutuu koko päivän kuuntelemaan. Tuli kokeiltua myös vasiten kissoille sävellettyä soittolistaa, mutta sen soidessa tappelumieliala yltyi. Vaikka olisivatkin kissat ja kanit suunnilleen samankokoisia otuksia, sama musiikki ei selvästikään puhuttele. Ihmisten ihmisille säveltämä musiikki tuntui jossain määrin toimivan - kanit kuuntelivat kiinnostuneina jo tuossa viime vuotisessa postauksessa mainittua The Scared Harea - joskin yhden kappaleen sateenropina sai ne juoksemaan pesämökkeihin piiloon! Myös Tales Under Oakin dungeon synth tuntui toimivan, mutta kaikkein rennoimmin kanit suhtautuivat Slack Birdiin. 

Ja nyt on syytä postata, ettei jää taas tämäkin pitkäksi aikaa roikkumaan.