Kuulumispostaukset on vähän jääneet.

 Huhheijaa, pitänee toivottaa hyvää uutta vuotta kun tämä on vuoden ensimmäinen postaus, vaikka onkin jo maaliskuu! 

Näitten kuukausittaisten kuulumispostausten kirjoittelu tuntuu "vähän" jääneen. Silloin, kun olisi jotain päivitettävää, ei välttämättä ole aikaa istua kirjoittamaan, ja sitten taas kun on aikaa kirjoitella, ei enää muistakaan mistä on joskus aiemmin ajatellut kertoa. Tavallaanhan nämä kuulumispostaukset ovat muistiinpanoja itselle, koska niitä ei juuri kukaan muu lue, ja joskus niitä on hauskaa lukea vuosien päästä. Saman asian muistiinpanoista itselle taitaa kyllä ajaa myös vaikka ihan oman päiväkirjan pito, jota ei tarvitsekaan editoida muiden luettavaksi. Voi siis olla, että jatkossa en enää stressaa kuulumisten postaamisesta kaniblogiin, vaan kirjoittelen tänne silloin kun ehdin, ja sellaisista aiheista, jotka silloin on mielen päällä, oli ne ajankohtaisia tai ei. (Varastossa on jonkun verran "melkein valmiita" jo pidemmän aikaa sitten kirjoitettuja postauksia, jotka on jääneet odottelemaan syystä tai toisesta.)

No, tällä kertaa hiukan niitä kuulumisia kuitenkin!

Kaneja on nyt koko talven ollut neljä. Lauranna ja Holly tulevat toimeen keskenään, mutta siihen se sitten jääkin. Deborah on ollut surkean yksinäinen Pumpernikkelin kuoltua - muttei niin yksinäinen, että sietäisi Laurannaa tai Hollya samaan aikaan lattialla. Eikä varsinkaan Ruusaa. Ruusa selvästi myös ikävöi Pumpernikkeliä kovasti, ja näytti aluksi tuntevan yksinäistä Deboraa kohtaan uteliaisuutta ja sympatiaa - se lakkasi joksikin aikaa jopa varastamasta Deboran heiniä (Ruusalla on ollut pitkään tapana lattiavuorossaan heitellä vanhempien leijonanharjasten heinäkaukalot pitkin ja poikin, mutta Holly saa pitää heinänsä). Varovaiset kanilauman yhdistämisyritykset tosin yleensä päättyivät aina tappeluihin, ja Deborah yritti raadella Ruusaa raivokkaasti. Sen jälkeen Ruusa alkoi taas paitsi heitellä sen heinäkaukaloa menemään, myös papanoida sinne. 

Olen harkinnut pitkään ja hartaasti ottavani pari kania lisää jossain vaiheessa. Varmaan jatkossakin tulee olemaan leijonanharjaksia. Ehkä otan taas jossain vaiheessa sijoitusleijonan (kuten Lauranna), ja pidän jonkun sen poikasista (kuten Holly). Olen myös miettinyt sitä, kannattaisiko ensin etsiä Ruusalle itsensä kokoinen kaveri - samankokoinen risteytys, tai ehkä vallan belgianjänis. Belgianjänikset ovat kovin komeita, ja varmaan mukavia kaneja, jos ne muistuttavat muutenkin Ruusaa! Tosin aina on tietenkin olemassa sekin vaihtoehto, että sielujen sympatiaa ei löydy koon perusteella, ja sitten olisi kaksi isoa kania, jotka eivät tulekaan juttuun... Olen myös miettinyt kodin tarjoamista rescuekanille tai aikuiselle kodinvaihtajalle. (Eikä uuden kodin tarjoaminen sellaista tarvitsevalle kanille sulje pois vaihtoehtoja "lisää tukkapupuja" tai "Ruusalle itsensä kokoinen kaveri"). Yksi mietittävä rajoite on kuitenkin se, etten välttämättä halua kasvattaa kanimäärääni kovin paljoa. Eli jos löydänkin jo keskenään toimeen tulevan kaniparin nykyisten jatkoksi, ei sitten samalla kertaa olisikaan sopivaa väliä useammalle, vaikka ihania kaneja olisi tarjolla ovista ja ikkunoista.

Ruusalle samankokoista kaveria harkitessa on kyllä näyttänyt myös siltä, että Ruusa ja Holly voisivat tulla juttuun muutenkin kuin verkon läpi. Niillä on ollut asialliset välit kaikissa yhteentotutusyrityksissä, ja viime aikoina erikseen ulkoillessa kiire tervehtimään toisiaan verkon läpi. 



Nykyisten kanien synttärien keskittyminen alkuvuoteen kuuluu myös kuulumisiin! Deborah täytti 7 v, Holly 3 v ja Ruusa 6 v. Vain Laurannan synttärit ovat syksyllä. Tänä vuonna ajattelin ottaa jokaisesta synttäripotretin sisätiloissa, koska kuvia, joissa joku juoksee laatikkoon tai jonkun kakku lentää hukkaan juuri ennen kuin siitä saa kuvaa, on aiempina vuosina tullut jo otettua niin paljon. 

Deborah 7 v, 15. 1. 2023

Holly 3 v, 26.1. 2023

Ruusa 6 v, 15.2. 2023

Vuodentaitteen yhteentotutusyritysten aikoihin piti myös kokeilla, auttaisivatko kaneille suunnatut soittolistat, koska joissain on käyttötarkoitukseksi mainittu kanien rentouttaminen totuttaessa toisilleen vieraita kaneja yhteen. (Viimevuoden postaus, jossa käsiteltiin muun muassa eri eläimille suunnattua musiikkia, kertoo aiheesta lisää.)Tulokset eivät olleet ihan kauhean lupaavia - joku erityisesti kaneille markkinoitu soittolista, jossa oli pianonpimputtelua ja linnunlaulua, sai kaikki kanit tömäyttelemään kauhistuneina. Ehkä ihmisen korvaan varsin neutraalilta kuulostanut linnunlaulu olikin pääasiassa joidenkin lintujen vaarahälytysääniä, tai sitten kaneille täysin vieraan eksoottisen linnun laulu oli kanien mielestä kovin hälyttävää. Niin tai näin - kun noita valmiita soittolistoja mainostetaan muun muassa sillä, että sellaisen voi jättää kanille soimaan työpäivän ajaksi, niin ei tietenkään kauhean kivaa jos soittolista onkin pelottava ja sitä joutuu koko päivän kuuntelemaan. Tuli kokeiltua myös vasiten kissoille sävellettyä soittolistaa, mutta sen soidessa tappelumieliala yltyi. Vaikka olisivatkin kissat ja kanit suunnilleen samankokoisia otuksia, sama musiikki ei selvästikään puhuttele. Ihmisten ihmisille säveltämä musiikki tuntui jossain määrin toimivan - kanit kuuntelivat kiinnostuneina jo tuossa viime vuotisessa postauksessa mainittua The Scared Harea - joskin yhden kappaleen sateenropina sai ne juoksemaan pesämökkeihin piiloon! Myös Tales Under Oakin dungeon synth tuntui toimivan, mutta kaikkein rennoimmin kanit suhtautuivat Slack Birdiin. 

Ja nyt on syytä postata, ettei jää taas tämäkin pitkäksi aikaa roikkumaan.