R.I.P Valma 25.7.2014 - 1.6.2021

 En ollut vielä(kään) ehtinyt aloittaa esittelypostauksia siitä, keitä meillä nykyisin asuu, kun joudunkin sen sijaan kirjoittamaan jo muistopostausta. Valma-lupan aika oli tullut.

Ensimmäinen kuva Valmasta ja Ruusasta meillä. 
26.9.2018.

Valma ja Ruusa muuttivat meille kolmisen vuotta sitten aikuisina kodinvaihtajina. Valma oli silloin noin nelivuotias, propellikorvainen esteristeytys, joka oli klassattu keskivaikeaan luokkaan. Estehyppyharrastus tosin jäi entiseen kotiin muiden kiireideni vuoksi. Omasta mielestään Valma oli ehdottomasti vanhin, suurin, paras ja kaunein, suvereeni kaikkien asioiden kuningatar. Jos jokin asia ei mennyt Valman mielen mukaan, se oli yleensä ehdottomasti Ruusan vika, ihan riippumatta siitä, oliko Ruusalla asian kanssa jotain tekoa vai ei. Kaikkein eniten Valmaa kuitenkin ärsytti Engla, joka niin ikään oli omasta mielestään suurin, paras ja kaunein kaikkien asioiden kuningatar - ja kaiken lisäksi niin paljon Valmaa vanhempi, että se ilmeisesti sai Valman uskon itseensä suorastaan horjumaan. (Engla oli jo 9-vuotias Valman ja Ruusan muuttaessa meille.) Kaikkein pahintahan oli se, että Engla ei ollut Valmaa huomaavinaankaan! 

Engla ignoroi Ruusaa ja Valmaa. 
Paikanvalinnasta päätellen tieten tahtoen ja tarkoituksella.
24.11. 2018.

Valma itse puolestaan ärsytti erityisesti alkuun erityisesti Laurannaa, jolla paloi käämi ihan totaalisesti varsinkin Valman korvista. Ei saa roikottaa korvia ilman Laurannan lupaa! Ajan myötä yhteiselo kanilan vakituisen asujaimiston kesken rauhoittui (ja Laurannakin tottui siihen, että jollakulla korvat nyt vain enimmäkseen roikkuvat, tai saattavat välillä sojotella kaikkiin ilmansuuntiin), vaikka tiettyä mahdollisimman näyttävää ärhentelyä verkkojen läpi harrastettiinkin aina tilaisuuden tullen. Luultavasti pari vanhemmiten tullutta vekkiä Valman korvissa oli juurikin sitä perua. Valmalla oli myös tavoite ruikkia kaikkien muiden päälle, joskin yleensä se onnistui aivan erityisesti sprinkleröimään itsensä. Ja sitten, kun vanhemmiten tassu ei enää noussut hurjimpiin sprinkleriheittoihin, se saattoi pyllähtää istumaan kaikessa rauhassa naamapesulle juuri lorottamaansa merenkokoiseen lammikkoon, ja lopputulos oli suunnilleen sama, paitsi märempi.

Valma ärsyttämässä Laurannaa.
22.6.2019.

...ja Deboraa ja Pumpernikkeliä.
24.8.2019

Kanien kesken Valma oli kenties melko konfliktihakuinen persoona. Toisaalta se osasi olla myös herttaisen hellyydenkipeä, ja otti aktiivisesti kontaktia ihmisiin. Reippaana silitettäväksi hakeutujana se olikin esimerkiksi lähinaapurien ja lomahoitajien suosikki. Suhde ihmisiin ei kuitenkaan ollut täysin konfliktiton - Valma vihasi kynsienleikkuuta yli kaiken tullessaan meille, ja vaikka se myöhemmin alkoikin käyttäytyä enimmäkseen kiltisti kynsiä leikatessa (ilmeisesti siksi, että kynsienleikkuuseen yhdistyi usein harjailua, muuta paijausta ja herkkuja), saattoi se silti kyllästyessään puraista mustelman kesken manikyyrin. Tosiaan myöhempinä aikoina onneksi pelkkiä mustelmia.  Ensimmäiset kynsienleikkuukerrat olivat sen sortin tappeluita että verikin lensi - nimittäin omani. Tosin Valman puolustukseksi on sanottava, että sitä ilmeisesti pelotti, kun vielä melko vieras ihminen alkoi saksia kynsiä, ja silloin se päätti tapella vastaan koko painollaan ja raivollaan.

Eikä kaikki aina ollut konfliktia konfliktin perään, vaan kaverin kanssa löhöillessä kaverista saattoi pitää somasti korvilla kiinni, ja nukkuessa korvat saattoi laittaa silmille kuin ikkunaluukut olisi sulkenut. Ja lupilla tunnetusti on hyvät unenlahjat.

Valma ja Ruusa 7.2. 2021.

Valma oli järjestyksessä toinen luppani. Näiden kahden perusteella vaikuttaa siltä, että lupat ikääntyvät kaksi vuotta samassa ajassa kun leijonanharjakset ikääntyvät vuoden.

Viimeisiksi jääneitä kuvia Valmasta. 
22.5.2021.