Kaniharrastusta lastenkirjoissa

 Ehdin miettiä, oliko  2026 ilmestynyt Saara Rikalaisen "Sivuloikkia, Henriikka!" kenties ensimmäinen lasten- ja nuortenkirja, jossa kaniharrastus ja nimenomaan estehyppy on juonenkin kannalta keskeisessä roolissa, ainakin suomeksi, ja sitähän piti lähteä selvittämään. Nuortenkirjana se varmaankin on ensimmäinen, mutta nuoremmille lapsille on ilmestynyt jotain jo aikaisemmin.

Ensimmäiseksi taisi ehtiä suomeksi 2022 ilmestynyt Margareta Nordqvistin kirjoittama ja kuvittama "Hyppää, Hopsu!", joka oli ilmestynyt ruotsiksi jo 2010. Kirja on runsaasti kuvitettu tavuviivakirja lukemaan opetteleville lapsille, ja osa sarjaa, joka kertoo lapsista ja heidän lemmikeistään ilmeisen maaseutumaisessa naapurustossa. Kirjassa lapset päättävät kokeilla kanien hypyttämistä ja rakentavat esteradan. Toinen kani hyppää hienosti, mutta Hopsua ei huvita. Sen sijaan Hopsu karkaa ja joutuu kiipeliin. Myös sarjan muiden lasten koirat esiintyvät lyhyesti tässä kirjassa, joten mahdollisesti myös kanit Ruska ja Hopsu esiintyvät sarjan muissakin kirjoissa. Kirjan lopussa on kuvia erilaisista kaniroduista ja erilaisista esteistä! Sarjaan kuuluu myös ainakin toinen kanikirja "Oskun yllätys", joka on ilmestynyt suomeksi samaan aikaan 2022, ruotsiksi 2014. Siinä Ruskan ja Hopsun hyppyharjoitukset jatkuvat, mutta kesäksi tulee vielä kolmas kani hoitoon, ja draamaa riittää, kun urokseksi luultu Osku tekeekin poikaset, jotka myöhemmin vielä jäävät orvoiksi, ja lapset joutuvat keinoruokkimaan niitä. Ei tainnut ihan mennä kanin lomahoito niin kuin Strömsössä. Lopussa on vielä tietoa kaneista ja samat kuvat eri kaniroduista kuin ensimmäisessäkin kirjassa. (Ruotsiksi näköjään Ruska, Hopsu ja Osku ovat nimeltään Bruno, Hasse ja Ture. Ihmettelin ensin nimien suomennosta, kyllähän nuo nimet tuntuvat suomalaiseenkin suuhun sopivilta - mutta onko nimien kääntämisellä tavoiteltu sitä, että kirjaostoksilla ei kukaan huolimattomuuttaan nappaa kirjaa juuri lukemaan opettelevalle lapselle sellaisella kielellä, jota tämä ei vielä osaa?)

Lainasin samalla kertaa myös Lin Hallbergin kirjan "Kaninklubben", joka on ilmestynyt ruotsiksi 2017, mutta ilmeisesti ei suomennettu. Sen sijaan se löytyi kirjastohaulla myös somaliksi ja arabiaksi, joten alkoi uteloittaa, millaisen kuvan kirja antaa kaniharrastuksesta, jos se näillä kielillä on ensikosketus koko aiheeseen. Tämäkin kirja on osa sarjaa, joka on suunnattu lukemaan opetteleville lapsille, kuvia on runsaasti ja isokokoista tekstiä vähemmän. Kirjassa lapset etsivät koteja hylätyille kaninpoikasille, ja monia lapsia kiinnostaisi ottaa kani, mutta vanhemmat epäröivät. Lopulta lapset keksivät ratkaisun - kania haluavat osallistuvat ensin kurssille, jossa oppivat miten kaneja hoidetaan! Kanikurssin käyneet tuoreet kaninomistajat päättävät lopuksi perustaa kanikerhon, josta tulee sitten kirjan nimikin.

Kun etsin tietoa, mitä muuta Lin Hallberg on kirjoittanut ja montako osaa sarjassa on, selvisi, että tämä kirjailija onkin suomalaisille tuttu Sinttu-ponista kertovista kirjoista - jotka on kuvittanut edellä mainittu, Hopsusta ja kumppaneista kirjoittanut Margareta Nordqvist. Piiri pieni pyörii. Sarjan, johon  kuuluu Kaninklubben, on kuvittanut toinen kuvittaja Karin Åström Bengtsson, mutta tyylissä ja tunnelmassa oli paljon samaa.

Kun siellä kirjastossa nyt luuhattiin juuri lukemaan oppineiden ja lukemista vielä opettelevien lasten hyllyllä, samalla piti tsekata Taru Viinikaisen kirjoittama ja Netta Lehtolan kuvittama sarja Neppari-tytöstä, jonka haavetta omasta kanista rajoittaa allergia perheessä, mutta se ei varsinaisesti menoa ja muita puputeemaisia puuhailuja haittaa. Löytökanin myötä löytyy erinäisten käänteiden jälkeen myös uusi kaveri, jonka kanssa pyörittää pupukahvilaa ja suunnitella uusia tapoja toteuttaa koulun lemmikkipäivä, kaverin kanit menossa mukana. Neppari-sarjan kirjat ovat ilmestyneet vuosina 2021 - 2023. Kaniharrastus on niissä ehkä hiukan väljemmissä kehyksissä kuin mitä ensin ajattelin lähtiessäni etsimään lasten- ja nuorten fiktiota, jossa harrastettaisiin kaneja. Mutta meno on hyväntuuulista, ja kirjoissa kuvatut puuhat uskottavia lasten puuhia. Ja toki vaikkapa pupukahvilassa käyminen tai sellaisen pyörittäminen itse on omanlaistaan kaniharrastusta sekin! 

Kun etsin kirjoja ruotsiksi, tuli vastaan myös Angelica Öhrnin "Jag har också en kanin!" vuodelta 2024. Se on hiukan vanhemmille lapsille suunnattu kirja, jossa on jo tekstiä enemmän kuin kuvia, ja käsitellään vaikeampia aiheita - nimittäin hyvin samanoloisia kaveripulmia kuin "Sivuloikkia, Henriikka!"ssa, joskin nuorempien eli kolmasluokkalaisten lasten kesken. Kaveripulmien selvittämiseen tarvitaan lopulta aikuistenkin apua. Etukäteen kirjasta kerrottiin parissakin esittelyssä, että päähenkilö valehtelee saavansa kanin, koska luokan suositullakin tytöllä on - mutta se olikin vasta alkua. Ennen pitkää Lina nimittäin saa oikeastikin kanin, mutta kani on arka eikä lainkaan sellaista valuuttaa kavereiden hankkimisessa kuin hän oli etukäteen kuvitellut. Kaninkin kanssa täytyy ihan asiakseen opetella tulemaan toimeen. Lopulta löytyy silti uusi kaveri, jolla on myös kani - ja yllättäen tämä kaveri houkuttelee Linan mukaan katsomaan kanien estehyppykisoja. Tässä kirjassa ei vielä enempää harrasteta estehyppyä, vaan vasta suunnitellaan ihan lopussa, uskaltaisiko sitä itsekin kokeilla.

Nähtävästi myös Angelica Öhrn on kirjoittanut muun muassa hevoskirjoja - ja lapsille suunnatun tietokirjan kanien estehypystä, "Fakta om kaninhoppining". Täytynee laittaa kirjastosta varaukseen seuraavaksi sitten se...

Kirjastovarauksessa odottelee vielä toinenkin lähivuosina ilmestynyt kaniaiheinen lastenromaani ruotsiksi, sekä sarjakuvaa suomeksi. Kanikirjoja ruotsiksi etsiessä löytyi kaupallisilta sivuilta myös jotain uteloittavia osumia tanskaksi ja norjaksi, mutta niitä on vähän huonommin saatavilla lähikirjastoista.

Postauksessa ja edellisessä käsiteltyjä kanikirjoja.