Syvemmän kesän kuulumisia

 Niin kuin edellisessä kuulumispostauksessa tuli mietittyä kesäkuun pihapiirissä viettäneen pikkujäniksen kohtaloa - postausta seuraavan päivän iltana myöhään katua pitkin tuli jänis, joka kääntyi pihaamme omistajan elkein ja vasta sitten huomasi harmistuksekseen, että pihalla olikin vielä ihmisiä ja jatkoi matkaa naapuriin. Näinköhän se oli tuttu pikkujänis isoksi kasvaneena, tai sen emo!

(Elokuussa tein vielä jokusen näköhavainnon tutusta arpikorvaisesta ei-enää-niin-pikku-jäniksestä naapurien pihoilla, joten kesästä on nähtävästi selvitty.)

Kesän kuulumisiin kuuluu myös kuiviketestaus, jonka tuloksia olisin voinut raportoida jo edellisessä postauksessa. Käytän kaneilla kuivikkeena enimmäkseen hamppupäistäreen ja olkirouheen sekoitusta. Tuli nyt sitten kuitenkin myös kokeiltua paperikuiviketta siinä vaiheessa kun lähimmästä kauppakeskittymästä sai hamppupaaleja muttei olkirouhetta, ja paperikuivikkeen sai tilattua lähikaupan postipisteeseen. Paperikuivike piti lupauksensa imukykyisyydestä - laitoin sitä häkkeihin erityisesti vessanurkkiin ja muualle häkkiin hamppua. Se piti vessanurkat kuivempina ja hajuttomampina - ja helpommin siivottavina. Erillisessä vessalaatikossa se ei niin hyvin toiminut, koska kanit käyttivät tarkoitukseen valitsemaani vessalaatikkoa lähinnä papanalaatikkona ja minusta paperikuivikkeen parhaat ominaisuudet tulivat esiin ennemmin kosteassa ympäristössä. Kompostointikokemukset ovat vielä varsin alussaan, mutta käyttöominaisuuksien perusteella voisin tilata paperikuiviketta toistekin!

Pumpernikkeli osallistuu häkkien siivoukseen.
7/2021

Toinen (loppu)kesän testaus oli Kanin hamppuherkku, jota fiksuna tilasin testattavaksi koko 25 kg säkin, sen sijaan että olisin kysellyt ensin vaikka lähistön kaniharrastajilta, onko joku jo tilannut ja saako heiltä uudesta ruuasta hiukan pienempää erää maistiaisia. Olen ylipäätään havahtunut vasta ihan viime aikoina siihen, että muutaman lemmikkikanin omistajat tekevät isommista rehueristä kimppatilauksia, tai ison säkin ostaja kaupittelee kavereille kilo kerrallaan osan ison säkin sisällöstä. Totuin hankkimaan rehut isoissa kertaerissä silloin kun kaneja oli enemmän, ja olen jatkanut samalla linjalla, vaikka kaneja on nykyisin vähemmän. (No, tänä keväänä kokeilin muutaman kuukauden myös sitä, että tilasin aina kerran kuussa noin sen kuukauden erän väkirehua, ja vaikka kilohinta olisikin korkeampi, pienemmissä erissä on kyllä se etu, että pelletit säilyvät pelletteinä kunnes ne on syötetty. Isoissa säkeissä aina osa ehtii hajota jauhoksi ennen kuin säkin pohja häämöttää). Kanin ykkösherkku on ollut tähän mennessä se pelletti, joka maistuu kaikille, myös nirsolle Laurannalle. Hamppuherkku puolestaan ei maistunut alkuun kuin Ruusalle. Vähitellen Hollykin alkoi syödä sitä, koska näki että Ruusa syö. Koska Hollylle ei tapahtunut mitään hirveää kun se söi uutta pellettiä, Laurannakin uskalsi alkaa syödä sitä. Deboran ja Pumpernikkelin mielestä se oli edelleen pahaa eikä siihen voinut koskea. Kun joukkoon sekoitti hiukan Burgessin Excel minttu-pellettejä, Pumpernikkeli innostui syömään molemmat pelletit, ja on sen jälkeen syönyt myös Hamppuherkkunsa. Deborah poimii edelleen ne pelkät Burgessit kupista.  

Ruusa on edelleen Hollyn idoli, mutta näkyy tottuneen ajatukseen eikä enää mulkoile Hollya happamasti. Ruusalla ja Laurannalla on ollut myös joku ihan oma juttu, mihin liittyy toisen häkin vieressä istumista ja hajustamista, sekä se, että Ruusa irrottaa aina Laurannan heinäkaukalon kannattimistaan. Kesän aikana Holly on myös alkanut ottaa tarjotut herkut kädestä (koska se on nähnyt, että Ruusakin ottaa).

Ruusalla on asiaa Pumpernikkelille. Holly haluaa osallistua.
7/2021

Taannoin Pumpernikkeli oli menossa uuteen pesämökkiin, kun kesken kaiken iskikin huolestus ja se peruutti mökistä ulos tyyttäillen, ja meni vähän matkan päähän tömäyttelemään. Ilmeisesti hetken tsemppaamisen jälkeen se sai itsensä koottua ja meni uuteen mökkiin uudestaan, ja hepuloi siellä niin että koko mökki hytkyi. Pumpernikkelille tuntuu useinkin käyvän niin, että uudet asiat  ahdistaa ja huolestuttaa, mutta eivät sitten enää pelota, kun niihin perehtyy paremmin.

Elokuussa on myös vietetty taas kerran melkoisia karvatornadopäiviä. Tuntuu, että harjatessa irtoaa karvaa vähintään kaksi kertaa kanin kokoinen kasa!

Lauranna kävi ulkoilemassa...

...mutta sisäily olisikin ollut hauskempaa.

Elokuussa tuli myös itse tehtyä vähän pidempi reissu. Lomahoitaja oli tällä välin kääntänyt yhden pesämökin ympäri ja asettanut sen eri paikkaan - ja sehän näytti kanien mielestä olevan ihan hirveän hauska keksintö. Osa hauskuutta oli ilmeisesti siinä, että kaikki olivat papanoineet kilpaa katolle, joka oli notkahtanut ahkeran istumisen painosta - ja niinpä aina kun uusi istuja hyppäsi katolle, papanakasa pomppasi ilmaan ja siitä kuului ropsahdus. Uutuudenviehätyksen hävittyä kanit tuumasivat, että haluavat papanakaton sijaan taas merkkausseinän ja kaatoivat mökin ympäri. Käännetty pesämökki eri paikassa oli kuitenkin taas hyvä esimerkki siitä, miten kanit ilahtuvat välillä aivan todella pienestä aivan todella paljon.